tiistai 30. elokuuta 2016

Vannomatta paras - kasvivärjäyskokeiluja

Kun viime kesän Novitassa oli juttua lankojen kasvivärjäyksestä, sivuutin jutun mietiskellen, että tuollaiseen puuhaan en ainakaan ryhdy. En sitten tiedä, mitä oikein tapahtui, kun kesän tullen löysin itseni ratapenkalta keräämässä pietaryrttejä kuin pikkumanian vallassa. Hieman myöhemmin kaivoinkin jo anoppilan takapihalta raparperin juuria pistolapio heiluen. Kesäloman puitteissa sainkin tehtyä ensimmäiset kasvivärjäyskokeiluni.


Nämä keltaiset langat on saatu aikaan puhtaanvalkeaan seiskaveikkaan kuivatuista pietaryrtin kukinnoista, puretukseen käytetty alunaa.


Raparperin juurilla värjätyt luonnonvalkoiset Teeteen Pallas-langat ovat päässeet puolukan varpujen sekaan kuvattaviksi. Hieman punertavaan taittuvasta sävystä haaveilin, mutta ei tuokaan väri pettymys ole.

Jälkiviisaana mietiskelin, että värjätessä olisi saanut olla maltillisempi ja värjäysaika varmasti pitempi, jolloin väreistä olisi kenties tullut voimakkaampia. Sen verran puuhasta innostuin, että uudet värjäyskokeilut ovat edessä viimeistään ensi kesänä. Sain työkaverilta kopioitavaksi hänen miehensä tädille kuuluneen kasvivärjäysoppaan vuodelta 1945, joka sisältää yleisten ohjeiden lisäksi valtavasti värjäysohjeita. Kyseessä on maisteri Hulda Kontturin "Luonnonväreillä värjäämisestä"-niminen vihkonen ja sen ohjeisiin aion syksyn ja talven aikana perehtyä ja suunnitella, mitä kaikkia kasveja kerätä ensi kesän värjäysprojekteja varten. Ainut vaan, että minunhan ei tähän puuhaan pitänyt ryhtyä...   


   

4 kommenttia:

  1. Hymyilytti kun luin tuon kirjoituksesi - kun miten se olikaan, tuossa muutama kirjoitus sitten :) Itse asiassa juuri tänään taisin sen lukea uudestaan.
    Aivan ihanan värisiä nuo keltaiset langat - onhan keltainen "entinen" lempivärini ennen kuin keltainen muuttui punaiseksi ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pöllö, minäkin tykkään erityisesti noista keltaisen sävyistä. Mielen muuttuminen on kyllä kumma ilmiö. Nämä värjäilyt tein ihan vaan kotioloissa. Mutta alun perin ei koulun käsityötuntien jälkeen pitänyt neuloa edes yhtä sukkaparia enää ja kuinkas sitten kävikään. Sama ilmiö on tapahtunut muuten murtomaahiihdon kassa. Onkohan tämä sitä iän myötä tapahtuvaa kypsymistä vai vanhenemista? ;)

    VastaaPoista
  3. Sinäkin oot päässyt värjäyksen makuun. HyväHyvä!!
    Ihanat sävyt saitkin. Tuleeko itsellesi sukat?
    Ja minkä aarteen oot saanut kopioitavaksesi. Aivan huippua saada vanhaa kunnon värjäystietoa.

    Sny 32

    VastaaPoista
  4. Kiitos, oli kyllä ilo huomata, että kasveista voi saada ihan alunalla purettamalla noinkin voimakkaita värejä. Langat odottavat vielä sopivaa neuletyötä, mutta sukista joka tapauksessa puhutaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)